Monday, February 02, 2015

Osa 5: Karvaa ja lisää karvaa

Ajattelin taas ikuisuuksien jälkeen vilkaista tätä legacy-stooria ja jopa päivityksen väkertää. Tämän postauksen kuvat ovat vuodelta 2008 eli pahoitteluni, jos en enää hirmuisen tarkkaan muista mistä missäkin kuvassa on kyse. Yritän keksiä jotain :-D


Viimeksi Legacyperijä Ferdinand jäi asumaan kahdestaan setiensä Jamesin ja Jonesyn kanssa. Mikäpä auttaisi paremmin pääsemään yli äitylin kuolemasta kuin oma koira? Karvaturri on nimeltään Jalo Kivi.


Kaikille koiran hankinta ei ollut yhtä riemastuttava kokemus. Jonesy katseli kauhun vallassa miten Jalon hampaan uppoutuivat perintöhuonekaluun toisensa jälkeen. Tiedän että oon yrittänyt ottaa nää kuvat sillein ettei seinien yllä näkyisi taivasta, mutta jotenkin näissä melkein kaikissa silti näkyy :/


Koiran metkuja mieluummin Jonesy tosin kiinnitti huomionsa taivaan tähtiin. Hänen toiveissaan siinti ajatus ufon sieppaamaksi tulemisesta, mutta korkeammat voimat eivät katsoneet aiheelliseksi toteuttaa toivetta.

 
Sähköiskukuoleman kokenut Felicia ilmestyi naama vihreänä loistaen aiheuttamaan painajaisia veljelleen Jamesille.


Jalon mielipuuhaa oli istuskella yläkerran ikkunalaudalla. Sieltä käsin hän saattoi vahtia koko valtakuuntansa.


Isoeno Fonzie tui kylään avopuolisonsa Waldo Vaderin ja heidän koiralaumansa kera. Ferdinandin mielestä Prince Diamond (nimestään huolimatta tyttö) oli aeevan ihaana koiruli.


Jalo seurasi surkeana vierailevan Pikin aterioimista ruokakupillaan. (Vieressä Mathilde ja Prince Diamond.)


Väliin ei kuitenkaan ollut menemistä, sillä pippurinen Piki laittoi itseään puolen isomman Jalon nopeasti ojennukseen.


Hohtavapeppuinen Ferdinand kasvoi teiniksi ja sai tavoitteekseen suosion.


Ferdinandista tuli ihan kivan näköinen :)


Kun Ferdinandin aikaisemmin ihailema Prince Diamond pyöräytti maailmaan pari pentua, oli toinen niistä aivan pakko saada taloon. Tässä Teini X ja Jalo tekevät tuttavutta.


Pikin kouluttama Jalo tiesi ettei pientä kokoa kannattanut aliarvioida ja salli Teini X:lle ensimmäisen ruokailuvuoron. Myös perintösohvan tuhoamisyritykset olivat viimein johtaneet Jalon toivomaan lopputulokseen.


Teini X kasvoi kuitenkin pian söpöstä pennusta isoksi rotjakkeeksi ja kahden koiran hoito osoittautui odotettua vaativammaksi. Ainakin James pelasi paljon mieluummin shakkia kuin luuttusi lattioita tai lakaisi huonekalujen palasia kasaan.


Koska ketään ei oikeastaan kiinnostanut siivota koirien sotkuja, palkattiin taloon sisäkkö. Jalo vaikuttaa kuvassa jokseenkin tyytyväiseltä uuteen palvelijaansa.


Jonesy oli edennyt urallaan (olikohan se kuvataide?) loistokkaasti. Limusiinikyydin mukanaan tuomaa glamouria ikävä kyllä himmensi pihalle kaatunut roskis.


Jonesya todellakin etoi. Tämä oli taas niiden piskien syytä.


Vierailulle tullut Herukka säikähti kovasti Teini X:n muristessa. Ferdinand rauhoitti häntä ja selitti, että vaikka koirien välit olivat kovin riitaiset, niin ne eivät kuitenkaan kävisi ihmisten kimppuun.


Koirat tosiaan tuntuivat saavan toisistaan esiin ne kaikista huonoimmat puolet ja ainakaan posteljooni ei kokenut oloaan täysin turvalliseksi. Darth Snd Vaderin ihastuttava kroppa puolestaan varasti Jonesyn huomion (yhh, hänen äitinsä nuoruudenrakas...)

 
Voi ei! Jonesyn ikioma marsu Mr. Burns siirtyi leppoisampiin purumaisemiin. Jonesy ei mitenkään halunnut myöntämään itselleen unohtaneensa ruokkia marsun... olihan se jo melko iäkäskin.

 
Jotain oli todellakin tehtävä. Koiraongelmiin kyllästynyt Jonesy kutsui paikalle eläinsuojeluyhdistyksen työntekijän ja käski tämän viedä Jalon mukanaan. Teini X sai kuitenkin jäädä, sillä ehdolla että osaisi jatkossa käyttäytyä.


Ferdinand näki Jalon kuonon painautuvan auton takalasiin ja tuijotti tyhjälle tielle vielä kauan auton katoamisen jälkeen. Hän vannoi ettei ikinä antaisi anteeksi Jonesylle.


Häiriötekijöiden minimointi tarjosi Jonesylle tilasuuden kutsua kylään yliopistoaikojen rakastettu Kreivi Karnila. Treffit sujuivatkin mukavasti, mistä hyvästä Jonesy sai muistoksi Kreivin kuvalla varustetun kortin.


Myös James innostui lämmittelemään vanhoja yliopistotuttuja. Tarkemmin sanottuna Jemina Ponsia. Sen tytön kellistämiseen ei kyllä taaskaan kovin paljoa vaadittu.

 
Eräänä kauniina päivänä Baudelairejen talon ohitse tepasteli - kukas muukaan kuin Johanna Goottila! Vaikka Ferdinand olikin nuori, niin jopa hän oli kuullut paljon tästä mimmistä.

 
James saapui näyttelijän töistä kotiin raharikkaana keskelle Ferdinandin ja Johannan keskustelua. Johannan suusta putoili viisaita sanoja tämän kehottaessa poikaa keskittymään läksyjen tekoon hyvän tulevaisuuden takaamiseksi. Ferdinand jäi pohtimaan mitä hyvä tulevaisuus hänen kohdallaan merkitsisi.